Katjan tupla

Ystäväni Katja on hiukan tuoreempi ´tupla` kuin minä ja meille on ollut antoisaa jakaa kokemuksiamme keskenämme. Olemme sopineet että minä  kirjaan tänne myös hänen kirjoittamiaan tilannepäivityksiä.

14 tammikuuta 2015:

Noniin, tänään soitin ekan puhelun kakkosella äidilleni.
Puhelu kesti 12 minuuttia ja sain kaikesta selvää.

En kertonut äidille, että mulla on vain kakkonen päällä (ykkösellä soitan ongelmitta) kunnen lopetimme puhelun.
Mamma oli kanssa ihmeissään.

ELI kehitys on ollut todellista ja kuulen toisella korvalla! ääni tosin on hyvin mekaaninen mutta paljon parempi kuin esim. marraskuun lopussa kun soitin ekan puheluni kakkosella.
Silloin sain selvää onko kyseessä miehen vai naisen ääni ja erotin sanan sieltä sun täältä...Suussa on edelleen metallinen maku ja oikealta puolelta puuttuu makuaisti.
Mutta kevättä kohti ollaan menossa!

 

 4 joulukuuta:

Viikko mennyt viime säädöistä ja olen tokavahvimmassa ojelmassa (vasta).
Nyt on ekaa kertaa mennyt tosiaan viikko, että totuin toiseksi vahvimpaan ohjelmaan. Äänenlaatu on oikeasti tosi mielyttävä kun ykkönen ja kakkonen päässä.

Huomenna alkaa kovimmalla ohjelmalla kuunteleminen. Olen siihen valmis.

Olen kuunnellut paljon kitaramusiikkia(edellisellä viikolla kuuntelin huilua), englanninkielisiä puheohjelmia (tarvitsen osittain huulion), Pikkukakkosta,
ja meillä on ollut iltaisin paljon uusia (lapsi)vieraita -seurustellut ja opetellut pikkuväen mongerrusta hälyssä.
Ei tunnu pahalta.
Huomenna onneksi pitkä lenkki tulossa ja kuusenlatvat vain näköpiirissä =lataudun. Mutta olen siis tyytyväinen, iloinen ja innostunut.

29 marraskuuta:

Minulla oli eilen kolmas säätö ja pääsin ekaa kertaa hälytestiin kahdella impalla.
Testiin meni n.40 minuuttia ja yllättävää oli huomata,että kakkonen sai lauseista paremmin selvää kuin ykkönen.
Yhdessä impat taas hiukan sotkevat kuuntelutulosta,mutta tämä on kuulemma normaalia.
Ville sääti kakkoseen kunnolla potkua - nyt kilinä ja kalina on poissa ja erotan selkeesti puhetta.
Kakkosen äänimaailma on robottimainen mutta kun on ykkönen kanssa päässä, ääni on hyvin luonnollinen,selkeä ja erittäin mielyttävä. 
Ville näytti mulle säätöohjelmastaan, että käytän imppaa n.15t päivässä ja elän hyvin äänirikkaassa maailmassa. Tosi mielenkiintoista, sillä aikaisempi säätäjä ei vastaavaa tehnyt. 
Ville korosti treenaamisen tärkeyttä. Seuraava säätö -ja hälytesti 30.1.

 P.S. Mun kuulotesti meni tällä kertaa ihan penkin alle, kunnon sahalaitaa yms.,mutta laitan matkaväsymyksen -ja aikaeron piikkiin.Ja Ville korosti,että kakkosen kehitys on erinomaista.
 On onni 'omistaa' säätäjä,jolla erinomaiset sosiaaliset taidot.Olen väsynyt 'haastaviin miehiin'

13 marraskuuta:

Viikko sitten sain ekat kunnolliset säädöt.
Huomaan sen siten, että eilen pystyin soittamaan vain kakkosella äidilleni ja me -juttelimme- oikeasti
ja kuulin erittäin hyvin.
Tänä aamuna kuuntelin työmatkalla radiota autossa, ja kyllä! Sain vain kakkosella selvää lähes kaikesta Radio Suomen urheilu-uutisista! Olen oikeasti tosi hämmästynyt ja äärimmäisen iloinen.
Kilinä, kalina ja ujellus on vähentynyt huomattavasti – toisinaan joudun ihan kuuntelemaan, että onko moinen taustamelu hävinnyt. 
Viikossa on siis tapahtunut kehitystä. 
Jatkan edelleen radion kuuntelua, mutta viime viikolla treenasin kuuntelemista kuuntelemalla radion asiaohjelmia ½-1t päivässä, ja siis nimenomaan keskusteluohjelmia. 
Kakkosella ääni on edelleen aika robottimainen mutta paljon parempi kuin edellisviikkona. 
Iltaisin olen ollut tosi väsynyt, mutta en sillä tavalla, että pitäisi mennä nukkumaan. Mutta en siis jaksa tehdä kotihommia tms. Usein vain olen, luen kirjaa tai räplään kännykkääni kun lapset nukkuvat. 
Mutta perusvirtaa saan nimenomaan liikunnasta, ihan kaikenlaisesta ulkoilusta. Eli jos on ollut paljon uusia sanoja tai erilaisia ääniä, niin tarvitsen ehdottomasti vastapainoksi oman hetken metsässä koiran kanssa juostessa tai vaeltaessa. 
Uimahallissa uin matkaa ja ei tule mieleenkään hankkia impan suojia, että kuulisin vedessä. Ehkä tulevaisuudessa kokeilen mutta mä haluan olla vedessä ’lomalla’.

Vielä viime viikolla ’viivyttelin’ kakkosen laittamista heti aamulla päälle kun tuntui, että herää kertaheitolla! Nyt ei ole sitä, olen selvästi tottunut ja oikein odotan kun saan impat päähän.

Pyöräilykypärän kanssa saan säheltää koko ajan. Jouduin vaihtamaan kypärän mallia kun yksimppakauden kypärä ei yksinkertaisesti mahtunut päähän!

Ykkönen on koristeltu timanttitarroilla ja kakkonen on toistaiseksi ilman. Mulla menee muuten impat sekaisin. Ja nämä kaunokaiset menevät joka ilta kuivuriin.
Pari kertaa olen koettanut laittaa imppoja vääriin korviin mutta juuri timanttien avulla sekin homma sujuu nykyään.
Oikeanpuoleinen maku edelleen poissa ja kieli hiukan 'tönkkö'.
Seuraava säätö on perjantaina 28.11.
Kivaa torstaita kaikille!

6 päivä marraskuuta:

Tänään oli kakkosen toinen säätö.Tällaisen käyrän sain ja Karikoski tokaisi, että 'hyvin menee' kun testasi saanko selvää 30 sanasta ilman huuliota.

Kaksi jäi kuulematta.Tämä siis tapahtui kun sain uudet säädöt: neljä ohjelmaa, kilinä ja kalina melkein poissa.
Äänenlaatu alkaa olemaan lähellä 'normaalia'(=ei robottimainen tms.) ja saan kakkosella nyt selvää kokonaisia lauseita peräperään radiolla!Mulle tuli ihan tippa linssiin kun lähdin säätöhuoneesta - ja ikävä Karikoskea.
Nyt väsyttää ja odotan jo illan lenkkiä koiran kanssa. Uni tulee tänään heti.

Näin Katja kertoo 4 päivä marraskuuta 2014:

Tässä pientä päivitystä mun Ci-elämästä;-) Mun toinen korva siis leikattiin Husissa 11.9, ja aktivointi oli 15.10. Eka säätö 22.10 ja toka säätö on ylihuomenna, torstaina. JIPPII!
Pyysin tuon tokan säädön, koska mulla olisi ollut seuraava aika vasta pe 28.11. Se on yksinkertaisesti liian kaukana.
Käytän molempia implantteja päässä koko päivän, niin töissä kuin kotona, mutta treenaan kakkosta joka päivä 1-3 tuntia.
Tämä treenaus menee käytännössä siten, että työmatkoilla otan ykkösen pois ja kuuntelen kakkosella autoradiota volat täysillä, tai töissä (jos olen työpöydän äärellä) mulla kuulokkeet päässä ja kuuntelen vain kakkosella Radio Suomea samalla kun kirjoitan työjuttuja.
Kotona taas lapset tekevät pienimuotoisia kuunteluharjoituksia (ovat kaikkein vaikeimpia!) vuorollaan, eli sanovat lauseita hitaasti ja mä koetan saada niistä selvää ilman huuliota. Lisäksi luomuystävät ovat pitäneet kuuntelutreeniä vaikkapa iltalenkin yhteydessä siten, että he sanovat jonkun numeron 0-35 välillä tai sanovat jonkun Eurooppalaisen kaupungin nimen.
Lisäksi soitan kakkosella puheluja äitini kanssa ja kerran ollaan Titinkin kanssa juteltu .
Äidin toistamat perusfraasit (mitä kuuluu? oletko kotona? jne.) sujuvat, mutta ovat erittäin energiaa vieviä.

Pari viikkoa sitten kuulin puheen rytmin kakkosella, erotin juuri ja juuri miehen ja naisen äänen, mutta päällimmäisenä kuuloaistimuksena oli voimakas kilinä ja kalina ja kilkatus. Ikään kuin metallipallot pomppisivat ylös alas aina kun tuli joku kuuloaistimus.
Tätä on edelleen mutta paljon vähemmän. Nyt saan muutaman sanan selvää sieltä ja täältä.
Ääni on hyvin ’metallinen’ ja kimakka, jopa robottimainen.
Mulle laitettiin viime säädöillä neljä ohjelmaa ja nyt nelosohjelma tuntuu jo ihan liian laimealta. Kolme muuta ohjelmaa ovat ihan turhia.
Uskomatonta miten nopeasti aivot tottuvat! Mutta tämä ”siedättäminen” on raskasta – minä tunnen sen ihan koko kropassani. Välillä tulee suoraan sanottuna oksettava olo ja v…taa jatkuva kilkatus päässä. Mutta niin se meni ykkösenkin kanssa.

Jännää on ollut huomata, että ykkönen ja kakkonen toimivat erinomaisesti yhdessä! Ykkösellä kuulen aktiivisen puheen tosta vain ja kakkonen tukee ykkösta hyvin.
Mutta kakkosella ei kyllä kokouksissa istuta.
Toisaalta, jos kakkosen ottaa pois, niin koko oikea puoli on ihan ’kuollut’ ja valtava kuuloalue puuttuu. Tunnen sen kirjaimellisesti.

Makuaisti on edelleen oikealta puolelta poissa ja kieli on tönkkö ja siinä voimakas metallinen maku. Kahvin ja maidon maistan kuitenkin jotenkuten. Ei ole siis vielä normalisoitunut.

Juoksulenkeillä on IHANAA kun on kaksi korvaa päässä – siis tuntuu, että tuolla pimeässä juostessa kaverin kanssa a) saan oikeasti selvää puheesta b) tasapaino on parempi.
Käytän ykkösessä ja kakkosessa akkuja.
Ensimmäistä kertaa CI-elämäni aikana (6v.) mulla on akut loppunut kesken, mutta onneksi olen ollut tyyliin matkalla kotiin. Tätä ei tapahtunut ykkösen kanssa koskaan, tai en muista. Toisaalta, käytin ykkösen kanssa aluksi vain paristoja.

Tämä kuunteleminen vie kaiken mehun, samalla normiarki sujuu kuten ennenkin, eli ei ole tullut tarvetta ottaa laitetta pois, mennä pimeeseen koppiin tms.
Päinvastoin, koetan koko ajan saada uusia kuunteluärsykkeitä kakkoselle ja teen pitkiä lenkkejä koiran kanssa, nukun aina kun voin.
Päätä on särkenyt useimmin mutta taitaa kuulua asiaa, flunssakausi, intensiivinen harjoitteleminen ja 41v vanhat aivot kovalla koetukse