maanantai 29. syyskuuta 2014

Viikko on mennyt aktivoinnista ja nyt oli aika säätää kakkosta toisen kerran.

Mitä olen sitten kullut kuluneena viikkona?
Tekniset äänet koen kuulleni hyvin. Uutisia olen pystynyt apulaitteilla, kuten induktio ja FM-laite seuraamaan kovalla keskittymisellä ja koska useat sanat ovat jääneet epäselviksi kuunteleminen on ollut uuvuttavaa.
Ihmisen puhe ´normaali oloissa` on ollut lähes mahdoton seurata pelkällä kakkosella. Kun taas molempia implantteja käyttäen olen kokenut äänimaailman elävämpänä ja avarampana. Parhaiten huomaan sen kun otan kakkosen pois jolloin ´avaruus` häviää.

Tänään aloitettiin taas tekemällä kuulontutkimus.
Huomasin jopa itse että sekoitin tinnitus-äänet ja testi-äänet. Mieleeni tuli että voisin saada selvää millä taajuudella minun tinnitus-äänet ovat niin selkeästi olin pihalla kuunnellessani määrättyä elektrodin ääntä.
Kuulontutkijakin kysyi onko minulla tinnitusta ja myöntäessäni että on hän sanoi huomanneensa sen. Olin helpottunut!

Kuulokäyräni ei ollut muuttunut kovin paljon, hivenen kuulin äänet nyt pienemmällä voimakkuudella.

Minulla oli myös aika puheterapeutille ja hänen kanssaan teimme oikein valaisevia testejä. Testasimme kuinka hyvin kuulen vokaaleja ja konsonantteja. Kuulin osan molemmista mutta oli myös useampi jota en pystynyt erottamaan toisistaan kun ne kaikki kuulostivat mmmm-ltä.
Seuraavaksi testasimme kuulenko sanoja. Päätimme testata sekä ruotsinkielisiä, koska ruotsi on äidinkieleni,  että suomenkielisiä sanoja. Vaikka suomenkielessä on elementtejä jotka tekevät sanojen kuulemisen helpommaksi voiton vei äidinkieleni ruotsi. Ei merkittävästi mutta kymmenestä sanasta sain ruotsista selvää 3 sanaa ja suomesta 2.
Viimeinen testi käsitti lauseita. Niitäkin oli kymmenen josta sain selvää 6.
 Lopputulos oli rohkaiseva. Kuulen mutta en saa vielä selvää.
Ja senhän minä jo tiesin.
Enää oli tälle päivälle jäljellä se hauskin osa, eli säätäminen.

Insinööri kertoi heti että Sonnet-prosessori oli tullut ja että vaihdamme nyt siihen.
Säädöissä mentiin edellisen kaavan mukaan ja koska mitään kovin suuria vahvuus eroja en pystynyt huomaamaan elektrodien välissä keskityimme korjaamaan pienet erot.
Neljän elektrodin ryhmissä kävimme ne läpi. Jo ensimmäisessä huomasin että jokin on outoa koska kolmannen ja neljännen elektrodin äänenväri oli niin poikkeava toisistaan etten osannut erottaa kuulenko ne yhtä vahvoina.

Siinä sitten toistettua näitä neljä elektrodia useamman kerran tajusin että kolmannen kohdalla kuulen juuri sitä jyrinää mikä olen kuullut kakkosimplantissa ihmisten ja itseni puhuessa. Tästä johtui vaikeus määrittää äänien vahvuutta. Madalsimme hiukan 1-3 elektrodien voimakkuutta vähentääksemme jyrinän. Jonkun verran  toki vielä jyrisi mutta ei enää niin hallitsevasti. Luotan siihen että kunhan aika tekee tehtävänsä jyrinäkin häviää.
Ja Insinööri myös selitti että matalien äänien kuuleminen on haasteellisempaa ja vaatii enemmän harjoittelua kuin korkeiden.

Tässä vaiheessa olin jo kuunnellut Insinöörin puhetta aika paljon Sonnetilla enkä voi sanoa että olisin huomannut äänenlaadussa tai missään muussakaan mitään eroa Opus2een.

Viimeinen haaste oli löytää sopivan vahva taso kakkoseen. Kuluneen viikon lopulla olin jo kaipanut volyymiä lisää ja koska nyt on tulossa kuukauden tauko ennen seuraavaa säätöä kerroin haluavani volyymiä jopa ylikanttiin koska ainahan voin kaukosäätimestä laskea sitä.
Ja näin tehtiin. Mikään ääni ei jätetty niin vahvaksi että sattui mutta kuitenkin niin vahvaksi että lähenteli epämielyttävyyttä.

Nyt jatkan kuuntelemista pelkällä kakkosella joka päivä 2 tuntia. Tämän olen päättänyt! Kuuntelu tapahtuu FM-laitteella radiota kuunnellen. Kuuntelen ruotsinkielistä Radio Vega josta tulee sopivasti puhetta ja musiikkia miksattuna.
Tuollaiselta näyttää minun kännykkäni radiota kuunnellessani.




keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Säätäminen

Ilta meni sitten telkkarista dokumenttiia, lähinnä, kunnellen.
Laitoin molemmat ilmplantit päälle ja kuuntelin induktiolla Boliviassa kuvattua dokumenttia jossa ihmiset kertoivat omia tarinoitaan.
Se oli hyvää harjoittelua koska vain yksi henkilö puhui kerrallaan, portugalia jota en osa sanaakaan.
Jouduin vetämään volyymiä alas vanhasta implantista eli ykkösesta, jotta huomasin kakkosen tuottamaa ääntä. Näin sain sanan sieltä sanan täältä selvää.
Välillä taustalla kuului kaunista kitaransoittoa ja nainen joka lauloi. Olin aivan ihmeissäni koska kuulin selvästi kirkkaita, puhtaita ja korkeita ääniä. Ja kuulin ne kakkosella!
Nukkumaan mentäessä ihailin sitten kahta implanttiani yöpöydällä ja oli käsittämättömän onnellinen olo!


Yöllä heräsin useita kertoja ja päässä pyöri kaikkea mitä olin päivän aikana kokenut! Mieleen tuli että: Hei, minullahan on nyt Concerto-implantti päässä joka on huomattavasti kehittyneempi kuin 14 vuotta sitten asennettu ja se pystyy tuottamaan näitä kauniita ääniä joita olin kuullut dokkarissa.

Aamulla olin viemässä koiriani, Inestä ja Biggeä lenkille ja pidin ainoastaan kakkosta päällä pukiessan päällysvaatteet päälleni. Biggellä on tapana inistä innosta odottaessaan että pääsee lenkille. Kun minä kuulin äänen en tajunnut ollenkaan että se oli Biggen ininä vaan luulin pariston loppuneen palohälyttimesta. Vasta kun laitoin ykkösen päälle kuulin että ääni lähti Biggestä.


Lenkillä kuuntelin tarkkana miltä kaikki kuulostaa. Hiekka narskui kävellessä, tuulen humina puissa kuului mutta liikenteen melua en kuullut lainkaan.
Sitten piti jo lähteä ensimmäiseen säätöön.

Minulta otettiin kuulokäyrä kakkoskorvasta. Hyvin kuulin kaikkien elektrodien tuottamat äänet.
Mutta vaikka äänet kuului hyvin en ole saannut puheesta paljonkaan selvää vielä. Niinpä yllätyin kun näin kuulokäyräni.


Ville hiukan hätääntyi kun kysyin saanko ottaa käyrästäni kuvan.
Onhan kuva ´minun` mutta hän toivoi, ja minä lupasin, että mainitsen ettei äänten kuuleminen näinkin pienellä voimakkuudella tarkoita että saan puheesta selvää. Ja todellakaan en vielä saa!
Puheen erottaminen on aivan toinen asia.

Tuosta lähdettiin sitten tekemään säätöä.

Käytiin taas jokaista elektrodia läpi ja minun piti kertoa milloin äänenvahvuus on mukavalla tasolla. Pitää kuulua vahvana mutta ei saa olla epämielyttävä.
On todella vaikeeta kun siirrytään elektrodista suraavaan ja ääni muuttaa ´väriä`.
Sen lisäksi että taajuus(voi myös kutsua sitä äänenkorkeudeksi) nousee ääni myös muuttaa ´väriä`, vai onko sointu parempi sana ilmaisemaan mitä tarkoitan?
Ja tuosta pitää osata arvioida äänen vahvuutta. Huh huh!
Koska koin tämän vaikeana jaettiin äänet kolmeen, neljän elektrodin ryhmään, ja käytiin yksi tällainen ryhmä kerrallaan läpi. Loppujen lopuksi olimme tyytyväisiä ja kokeiltiin miltä nyt kuulosti kahdella implantilla.

Koin aivan selvästi kuulevani ykkösellä, vaikkakin aistin jotakin pientä ääntä kakkosella.
Niinpä nostettiin kakkosen äänenvoimakkuutta  asteittain kunnes en enää osannut arvioda kummalla implantilla kuulin.
Ja siinä se sitten oli.

Nyt odotetaan viikko seuraavaan säätöön.

Illalla tapasin sisäkorvaistutekäyttjien kerhon jäseniä Helsingin Kuuloyhdistyksessä. Meillä oli mukavaa.
Kun vihdoin olin kotona taas kaaduin sänkyyn.

Tänään minulla oli työpäivä ja kuuntelin melkein koko päivän vain kakkosella. Välillä kuitenkin jouduin ottamaan ykkösen käyttöön kun tosiaan oli kuultava mitä minulle sanottiin.
Aivan selvästi kakkosesta on jo hyötyä jopa niin että kun kuuntelen vain ykkösellä koen jo kuulevani huonommin.


maanantai 22. syyskuuta 2014

Aktivointi

Tänään oli se päivä jolloin toinen implanttini aktivoitiin!

Tapasin Villen joka hoitaa säätöjäni. 

´Vanha` säätäjäni Lasse jäi eläkkeelle vuodenvaihteessa ja minulla on ollut pieni hätä siitä tuleeko tuleva säätäjäni ja minä ymmärtämään toistemme niin hyvin kuin Lassen kanssa teimme.

Mutta ei olisi ollut syytä huoleen. Luottamuksella annan kuuloni Insinööri Villen käsiin :)

Ennen kuin pääsimme työt aloittamaan sain tietää että minulle sittenkin on tilattu MedElin uusin prosessori Sonnet. Joudun kuitenkin odottamaan sitä jonkun aikaa joten aloitetaan aktivointi ja säätäminen Opus2:lla.

Ensin tarkistettiin ottavatko kaikki elektrodit edelleen ärsykkeitä vastaan niin kuin oli jo leikkauksessa todettu että tekevät. Tilanne ei ollut muuttunut ja niin pääsimme aloittamaan  aktivoinnin.

Aloitimme syvimmällä olevasta elektrodista, eli matala-äänisestä ja nostettiin äänenvoimakkuutta mukavalle tasolle. Tässä tosiaan haetaan mukavaa tasoa ja aika tarkkana saakin olla tunnistelemassa tuntemuksiaan ettei omaa mukavuusaluettaan ylitä.

Luulen että kokemukseni 14 vuoden takaisesta oli hyötyä ja niin päätyivät kaikki elektrodit aika samalle tasolle.

Kerroin Insinöörille että ´vanhan` korvan säädöissä kävi kerran ilmi että elektrodien tuottama äänenkorkeus ei noussutkaan kahden elektrodin kohdalla sävelkorkeudessa nousevasti, vaan laski. Minun sen huomattua haimme oikea paikka ´väärälle` elektrodille ja niin selkeni kykyni kuulla huomattavasti.

Tänään ei löytynyt ´väärässä` paikassa olevaa elektrodia.

Sitten oli jo aika testata kuulenko minä tällä uudella implantilla. Jonkun verran jouduttiin nostamaan äänen voimakkuutta mutta sitten erotin jo Insinöörin puheen. En kuullut selvästi enkä hyvin mutta erotin että hän puhuu.

Seuraava askel oli kunnella molemmat implantit päällä ja nyt huomasin jo eron. Insinöörin ääneen tuli täyteläisyyttä, oma ääni kuului uudesta implantista, ei kuitenkaan häiritsevästi. Itselläni ei ollut vaikeuksi muodostaa ääntäni vaan koin että puhun kuten ennenkin.

Nyt oli aika kiittää tästä päivästä ja lähteä maailmalle harjoittelemaan uuden implantin kanssa.
Laitoin taskuun toimivan korvani ja hyppäsin bussiin uuden korvan varassa. 
Kuulin joitakin ääniä mutta en saanut selvää mistään.

Kaksi tuntia myöhemmin tapasin veljentyttäreni lapsineen kaupan parkkipaikalla ja juttelin hänen kanssaan. Luin kyllä osan hänen puheesta huulilta mutta yllättävän hyvin keskustelumme sujui.

Kotiin tultua liitin uuden implantin FM-laitteeseen kuunnellakseni radiota. Tätä kirjoittaessani kuuntelen sitä. Saan sanan selvää sieltä sun täältä ja nyt muutaman tunnin kuuntelun  jälkeen taidan sulkea radion koska tämä väsyttää.

Huomenna on jo seuraava käynti kuulokeskuksessa ja ensimmäinen säätö.

Aikoinaan päätettiin leikata minulle implantti vasempaan korvaan koska tutkimuksissa oli käynyt ilmi ettei oikean puoleisen korvan kuulohermo enää toimi.
Olivat väärässä! Taisi olla huono tutkimus :)

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Sairaslomaa yritin viettää rauhallisesti ja aika hyvin se onnistui. Viikko leikkauksen jälkeen kävin poistamassa tikit ja hyvin haava oli parantunut.  Mustelma korvan takana oli edelleen huomiota herättävä ja tässä vaiheessa haava oli vielä hiukan arka ja `nipisti`hiukan.



Seuraavalla viikolla, eli 2 viikoa leikkauksen jälkeen haava näytti tältä

 
Tämän näköisenä palasin töihin. Työkaverit kyselivät oliko leikkaus mennyt hyvin ja kuinka minä jaksoin ja lähes jokainen kysyi joko minä kuulen!
En laskenut kuinka monta kertaa selitin miten tämä menee. Että ensin leikkauksesta toivutaan ja sitten implantti aktivoidaan, 4 viikkoa leikkauksen jälkeen.
Kaivoin netistä MedElin video jossa selitetään ja näytetään kuinka implantti toimii ja klikkasin sen auki tabletissani selittääkseni myysteerin.

Tässä vaiheessa huomasin myös että matalat äänet korvassa olivat säästyneet leikkauksessa vaikka silloin alussa en niitä kuullut. Varmaankin sen takia koen ettei minulla tähän mennessä ole mikään muuttunut.  

Kun 3 viikkoa on kulunut leikkauksesta haavasta ei enää juurikaan mitään näy.

Yllä oleva kuva on otettu 19.9 ja 22.9 implantti aktivoidaan.

tiistai 2. syyskuuta 2014

6 päivää on kulunut leikkauksesta ja voin oikein hyvin!  
Buranaa olen joutunut ottamaan, en siksi että kipuja olisi ollut hirveästi mutta miksi kärsiä edes pienestä kivusta? 
Niinpä olen voinut käydä joka aaamu metsällä koirien kanssa. Lähinnä olen vain istunut jakkaralla kuuntelemassa joko ajo lähtee. Juonut kahvia kuksasta ja nauttinut kauniista syysaamuista.





Maastoihin ajaessa olen huomannut että autoni ääni on muuttunut paljon hiljaisemmaksi ja siihen on syynsä. Selvästikään en enää kuule matalat äänet joita pystyin vielä oikealla korvallani kuulemaan ennen leikkausta.
Kävin kattilakaapissa ottamassa kansia kolistellakseni niillä mutta en vaan kuullut mitään.
Nähtäväksi jää onko tämä pysyvä tilanne vai palaako basso kun turvotus laskee. 
Positiivinen yllätys oli kun huomasin että autonradiosta saan puheestakin selvää ajaessani! Sitä en ole koskaan ennen saannut. Voiko siis tehdä sellaisen johtopäätöksen että kuulonrippeeni ovat haitanneet selvän saamisen?

Ja sitten muutama kuva korvastani. Ensimmäinen kuva on otettu 2 päivää leikkauksesta 

Ei kovin kaunista mutta haava on puolet lyhyempi kuin mitä 14 vuotta sitten tehtiin vasempaan korvaan. 
Tänään päätin pyytää aviopuolisoni pesemään hiuksiani kun minä suojaan korvaa ja sitten otettiin uusi kuva.


Mustelma näyttää olevan mutta muuten kaikki näyttää hyvältä.