28.8 kl 7.15 minun piti saapua korvaklinikalle esivalmisteluita varten.

Puin pyaman, tukisukat ja aamutakin ja jo kl 8 makasin leikkaussalissa.
Nukutuslääkäri kertoi antavansa minulle pahoinvointi-estolääkitystä  ja hoitaja kiinnitti minulle ´turvavyöt` ja seuraava muistikuva on kun heräsin.
Katselin kelloa joka oli 11.40 ja tajusin että leikkaus on ohi. Hoitaja laittoi minulle heti prosessorin paikoilleen ´vanhaan`korvaan ja niin pystyimme kommunikoimaan heti. Minulla ei ollut pahaa oloa eikä kipuja mutta hiukan palelin. Hoitaja toi lämpöpuhaltimen joka puhalsi pettoni alle lämmintä ilmaa ja minulla oli hyvä olla.
Parin tunnin päästä minut haettiin osastolle jossa sain juotavaa ja jatkettiin vointini seurailua.

Minua leikannut kirurgi, Timo Hirvonen tuli kertomaan että kaikki oli mennyt hyvin. Että elektrodipiuha oli mennyt hyvin paikoilleen ja että hän tulee taas aamulla minua katsomaan ennen kuin pääsen kotiin

Yöni nukuin hyvin. Burana 400 takasi ettei särky häiritse. Hirvosen valvovan silmän alla poistin ´turbaanin`ja niin hän sai todeta että kaikki on hyvin. Kanyyli poistettiin käsivarresta ja ohjeita kotiin oli ettei saa hikoilla mutta lenkille saa mennä kunhan pysyy alle 100 km. Raskaampaa kuin 10kg ei saa nostaa ja viikon kuluttua poistetaan tikit jonka jälkeen saa pestä hiukset.
Sairaslomaa vietän 2 viikkoa ja kolmen viikon päästä aktivoidaan istute.
Ja sitten lähdin kotiin.
.

Eilen minulla oli aika lääkärille kuulokeskuksessa. Tämän ajan olin saanut jo keväällä kun sain ajan häly- ja tasapainotesteihin, joita tehtiin kesäkuussa.
  
Käynnin luonne oli nyt hiukan muuttunut koska minulla on leikkauspäivä päätetty.

Minulle annettiin estolääkitys aivokalvontulehdukseen ja käytiin läpi terveydentilaani. Koska minulla ei ole minkäänlaista lääkitystä asia oli nopeasti hoidettu ja juteltiin niitä näitä sillä aikaa kun odotettiin 1/2 tuntia siltä varalta tulisiko minulle allerginen reaktio rokotteesta.
En ole allerginen mutta tämä on käytäntö: sairaanhoitaja odottaa valmiina antamaan lääkettä jos potilas saa allergisen reaktion.

No, eihän minulle mitään tullut. 

Sitten minua pyydettiin kertomaan minkä värisen minä uudesta prosessorista haluan. Kerroin että minä haluaisin kyllä keskustella siitä minkä mallisen prosessorin minä haluan!
Jahaa, siitä onkin kekusteltava lääkärin kanssa ja niin minä tapasin ensimmäistä kertaa ylilääkäriä Antti Aarnisaloa. Hänpä tuntuu mukavalta mieheltä. 
(Olenkohan minä vanha, kun koin Aarnisaloa niin nuoreksi?)

Markkinoille on vasta ilmestynyt MedElin uusin istute ( sisäinen osa)´Synchrony`ja samoin prosessori (ulkoinen osa)´Sonnet`. 
Kävi ilmi että koska HUS on kesken hankintakautta heillä ei niitä vielä ole.

Toisaalta minulle ei olisi hyötyä Synchronysta koska C40+ joka minulla on jo 14 vuotta ollut estää minun kuvattaminen magneettiröntgenlaitteilla. 

Synchronyn erikoisuus on siis sen MRI-turvallisuus 3,0 teslassa magneettia poistamatta. Niinpä minulle asennetaan istute´Conserto`joka poikkeaa Synchronysta ainoastaan siten ettei siinä ole yllä mainittu MRI-turvallisuus.

Sonnet-prosessori Aarnisalo oli vastahakoinen minulle tilaamaan koska hän pelkää että aivoni menee sekaisin jos niitä ruvetaan pommittamaan Sonnetin järjestelmällä.

Hänellä on varmasti siinä hyvä pointti, vaikkakin minua kismittää koska epäilen että jos minä nyt saan ´vanhanaikaisen` Opus2-prosessorin saan odottaa kauan ennen kuin sitä Sonnetiin vaihdetaan. Mikä sinäänsä on mahdollista koska Medelin kaikki istutteet ovat yhteensopivia kaikkien prosessorien kanssa.

Sonnetilla luvataan: Mikrofonin suuntauksia, tuulen kohinan vähentämistä, vedenkestävyyttä ja musiikin käsittely on kehitetty taas paremmaksi.

Kyllä minä sen haluaisin ja esitin toiveen että vaihdetaan sitten tämä vanha Opus2 myös Sonnetiksi.

Mutta siinä Aarnisalo pisti jarrut päälle: Aivosi, aivosi!

Iltapäivällä  minulla oli kampaajalle aika ja pyysin häntä leikkaamaan hiukseni sitä ajatellen että kahden viikon päästä oikean korvani ympäriltä ajetaan kaikki tukka pois leikkausta varten ja että olisin silloinkin ´hyvän`näköinen.

Työviikkoni oli lopuillaan keskiviikkona 6 elokuuta 2014 kun puhelimeni soi.
Näytössä näkyi vain soittajan puhelinnumero ja ajattelin: Taas joku puhelinmyyjä!
Vastasin kuitenkin, ja kuulin että nainen kertoo soittavansa Kuulokeskuksesta. Hän kertoo tarjovansa minulle mahdollisuuden päästä 28.8.2014 sisäkorvaistuteleikkaukseen peruutusajalla!

Mikä yllätys! Tiesinhan minä että kokeet joissa olin käynyt kesäkuussa eivät estäneet toisenkin korvani implantointia mutta että 3 viikon päästä pääsisin leikkauspöydälle oli käsittämättömän hieno juttu! 

Olen 58-vuotias osa-aika työkyvyttömyyseläkkeellä oleva nainen jolla on ollut sisäkorvaistutetta toisessa korvassa 14 vuotta.

Tässä blogissa aion kirjata mitä sitten tapahtui ja kuinka elämääni vaikuttaa että  kuulen taas kahdella korvalla,

ja varsinkin jänismetsästysharrastukseni kannalta!

Kun ajava koira ajaa haukkuen jänistä takaa, haukku kertoo metsästäjälle missä koira liikkuu. Kun ihminen kuuntelee tätä koiraa yhden korvan varassa hän ei pysty paikallistamaan mistä haukku kuuluu. Eikä siten osa hakeutua passipaikalle joko videoimaan tilannetta tai saamaan saalis hollille.
10 vuotta olen seurannut beaglejäni edesottamuksia jänismetsällä ja minusta on kehittynyt mestari tulkitsemaan koirien liikkeitä metsässä gps seurantalaitteita tulkiten. Olen kerännyt hienoja ajotilanteita videoille ja vuosien myötä kallistunut ajatukselle että olisi hienoa joskus saada saalis mukaansa kun kerran niin usein se eksyy eteeni.

Niinpä kävin 11.8 suorittamassa metsästäjätutkinnon joka on edellytys jos aikoo hankkia metsästysaseen.

Tavajs kennelin nimen alla löytyy tietoa koiristani.