Viikon päästä säädetään kakkosta viidennen kerran ja ´kuuloikää` minulla on silloin tasan 1/2 vuotta kahden implanttikorvan turvin.

Minun pitää nyt oikein keskittyneesti miettiä mikä on edellisen säädön jälkeen muuttunut.

No,
ainakaan häiritsevä kaiku mikä kuuluu matalista äänistä ei ole hävinnyt eikä myöskään korkeiden äänien aiheuttama hermoärsytys kasvoissa ole hävinnyt.
Siksi otin tilaisuuden talteen kun toinen pojistani ilmoitti tulevansa meille asumaan siksi aikaa kun hänen asunnossaan tehdään putkiremonttia. Pyysin häntä latamaan tietokoneelle työkaluja joilla pystyisin kuuntelemaan eri taajuuksia löytääkseni ne tajuudet joista syntyy nuo häiriöt.

Ensinnäkin totesin että edelleen minulla on jäänöskuuloa tallella kakkosessa. Löysin myös ne taajuudet jotka ärsyttävät kasvohermoa ja uskon että kunhan alennetaan niitten volyymia asia tulee kuntoon.
Mutta ne matalat äänet jotka kaikuu, niille minulla ei ole korjausehdotusta koska tuntuu että syynä on kaikki matalat.

Löysin joitakin paikkoja joissa äänenkorkeus laskee vaikka sen kuuluisi nousta. Ja sitten menin aivan sekaisin kun koin ettei äänenkorkeus noussut kun ´soitin` ylöspäin mutta kun vastaavasti soitin alaspäin kuulosti oikealta.
Päätin tässä vaiheessa että tämä oli nyt tässä. On minulla silti jonkunlainen käsitys siitä mitä implanttini tuottaa milläkin taajuudella mutta Ville saa viilata säädöissä ensi viikolla.

Suuntakuuloa minulle on kehittynyt huomattavasti. On todella vaikeata saada se asia todettua koska tilanteet menevät aina niin nopeasti ohi ettei voi tarkistaa pitikö havainto paikkansa.
Joitakin päiviä sitten olin kuitenkin metsässä lenkillä koirien kanssa. Olimme syvällä metsässä kun kuulin moottorisahan äänen. Ääni tuli selvästi etelästä ja minun oikealta puoleltani. Sitä kuunnellessa mietin mahtoiko se olla sielläpäin asuva naapurini joka on polttopuuhommissa. Eilen sain sitten kuulla että juuri siellä on kaadettu metsää, eli olin osannut arvioida suunnan aivan oikein.